Oman maan mansikka

Söin eilen kesän ensimmäisen mansikan ja ymmärsin miksi en vielä ole ostanut torilta edes kourallista mansikoita.

Minun piti ensin maistaa oman maan mansikkaa...

Minulla on siis patio/pöheikkö/pieni terassi. Se on ehkä 10 neliön kokoinen. Siihen tilaan sisältyi jo asuntoani ostaessa 4 syreeniä, 1 tulppaani, 1 mansikantaimi (en ihan uskonut silmiäni vielä tänäkään keväänä), paljon rikkaruohoa, savea, soraa, kaikenlaisia esilletyöntyviä puunalkuja... Pationi on toistaiseksi täysin laittamaton - paitsi karsintaa, jotta pöytä ja tuolit mahtuivat pöheikköön.  Suunnitelmat pation remontointiin ovat koko ajan käynnissä ja toteutan niitä hissukseen ensi vuonna.

2010 kesäkuu

2008 toukokuu, tulppaani kukki

Tulppaanistani kerroin jo aiemmin, kuinka se on pitänyt minua taikauskoisessa jännityksessä. Tulppaanin kävi lopulta huonosti tänäkin vuonna - se kuivui nuppuunsa. En kuitenkaan ole kovin kauhistunut, sen voiman on tänä vuonna vienyt MANSIKKA. Mansikka on vihjaillut vaan olemassaolostaan tähän asti. Se on kai kehittänyt yhden kukan viime keväänä, muuten on vaan ollut lehtiä näkyvillä. Suureksi ihmetyksekseni mansikantaimi otti kesäkuussa kunnon kasvuvauhdin ja on kasvattamassa useaa marjaa (tai epähedelmää), joista ensimmäisen poimin ja söin eilen. En ole tainnut koskaan niin herkullista mansikkaa maistaa!