Vihdoin Herra J. vei minut mukaansa Kalantiin, mökille. Ja sain tavata "hänet". Hänestä olen kuullut jo kauan sitten, ja tapaamisesta on ollut puhetta, mutta jotenkin asia on aina lykkääntynyt - luovuin jo välillä melkein toivosta. Hän oli komeampi kuin kuvittelinkaan...
Oikeastaan se kesämökki on pienehkö maatalo peltojen keskellä. Herra J:n vanhemmat ovat innokkaita ja taitavia luomuviljelijöitä ja vaikka tonttia siinä peltojen keskellä ei ole suunnattoman paljon, he saavat omiin tarpeisiinsa reilusti tuotteita. Perunaa, sipulia, valkosipulia, selleriä, saksankirveliä, mansikoita, marjapensaita, raparperia ym. Kukkia on paljon, pioneja ja syreenejäkin - ne ovat aina olleet suosikkejani.
Viihdyin mainiosti, viikonloppu tuntui minilomalta - aivan kuin olisi ollut jossain hyvin kaukana. Syynä lienee erilaisuus. Kaupunkilainen tulee maalle ja kokee rauhan ja olemisen ihanuuden. Vaikka viljellyn luonnon keskellä olimmekin, on seudulla ilveksiä, kettuja, susia ja karhujakin. Ketun sain bongattua kun se jolkotteli pellon poikki saalis suussaan - sekin tuntui ihmeelliseltä, vaikka olen nähnyt ketun oman kaupunkiasuntoni ikkunasta myös...
Inlägg
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar