Oman maan mansikka

Söin eilen kesän ensimmäisen mansikan ja ymmärsin miksi en vielä ole ostanut torilta edes kourallista mansikoita.

Minun piti ensin maistaa oman maan mansikkaa...

Minulla on siis patio/pöheikkö/pieni terassi. Se on ehkä 10 neliön kokoinen. Siihen tilaan sisältyi jo asuntoani ostaessa 4 syreeniä, 1 tulppaani, 1 mansikantaimi (en ihan uskonut silmiäni vielä tänäkään keväänä), paljon rikkaruohoa, savea, soraa, kaikenlaisia esilletyöntyviä puunalkuja... Pationi on toistaiseksi täysin laittamaton - paitsi karsintaa, jotta pöytä ja tuolit mahtuivat pöheikköön.  Suunnitelmat pation remontointiin ovat koko ajan käynnissä ja toteutan niitä hissukseen ensi vuonna.

2010 kesäkuu

2008 toukokuu, tulppaani kukki

Tulppaanistani kerroin jo aiemmin, kuinka se on pitänyt minua taikauskoisessa jännityksessä. Tulppaanin kävi lopulta huonosti tänäkin vuonna - se kuivui nuppuunsa. En kuitenkaan ole kovin kauhistunut, sen voiman on tänä vuonna vienyt MANSIKKA. Mansikka on vihjaillut vaan olemassaolostaan tähän asti. Se on kai kehittänyt yhden kukan viime keväänä, muuten on vaan ollut lehtiä näkyvillä. Suureksi ihmetyksekseni mansikantaimi otti kesäkuussa kunnon kasvuvauhdin ja on kasvattamassa useaa marjaa (tai epähedelmää), joista ensimmäisen poimin ja söin eilen. En ole tainnut koskaan niin herkullista mansikkaa maistaa!

Unikko

Dagens bild 24.6.

Servetter

Jag "samlar" på servetter... egentligen inte, men servetter samlas hos mig. Ett besök till IKEA - åtminstone servetter. Marimekko, Hemtex, matbutik, presentaffär - överallt finns det servetter och jag faller för dem. Jag får också servetter till gåva - för en månad sedan av mamma (och hennes make) som kom hem från sin vinterexil i Spanien, igår på Stockmans matavdelning för att ja köpte en ask Philadelphia-ost... Jag använder servetter förstås också, inte bara till festdukningen, servetterna kommer fram även till vardagsbruk.

Jag hade pappa och frun (H.) på genomfartsresa nyligen och fick igen en gång sitta och betrakta H.:s servettkonst.

Efter varje middag, då vi sitter till bords och diskuterar, börjar minst en servett att ta en ny form i H.:s händer. Alltid. Jag föreslog att hon egentligen borde öppna en blogg med bilder av servettkreationerna. Vet ej om det händer, men den första fotograferade servetten syns här!

Denna gång blev glaset en blomma.

Gunillas potatissallad

Var på en underbar kräftskiva förra augusti, med ett alldeles ljuvligt gäng kvinnor. Stämningen var avslappnad och kul. Kräftorna var... som kräftor ska vara. Och Nillas potatissallad som vi fick till var den absolut godaste jag någonsin har smakat!

Tänkte att jag ska försöka upprepa smakupplevelsen nu på midsommaren. Här har ni också receptet:


Potatissallad (för 10 pers)

30 medelstora färskpotatisar
6 dl gräddfil
4 dl creme fraiche
2 små burkar kapris
2 äpplen
1 purjolök
rostade nötter

Koka potatisen. Skölj och hacka purjolöken. Blanda löken i potatisen efter att du hällt av vattnet. Låt svalna och dela stora potatisar. Skär äpplena i bitar. Blanda resten av ingredienserna. Smaka av med salt och vitpeppar. Någon matsked honung eller fransk senap ger också god smak. Lade i ännu rostade cashewnötter.

Ei tilastotapaus - Inte ett statistikfall

Näyttää juhannussää hyvältä tässä kohtaa!

Paitsi jos ajatellaan juhannuksen jälkeisiä tilastoja tiettyjen asioiden suhteen... Rattijuopot, ruorijuopot, hukkumiset ja muut viinaan liittyvät onnettomuudet lisääntyvät noin hienossa aurinkoisessa säässä.

En oikein jaksa ymmärtää, että hauskanpitoa on juoda pää täyteen, että juhlaa ei voi olla ilman alkoholia, että halutaan viettää keskikesän parasta aikaa tokkuraisessa sekavassa tilassa. Enkä edes itse ole absolutisti.

Juhannuksen vietän mukavissa merkeissä joko kaupunkimaisemassa Turussa tai maalaismaisemassa Uudenkaupungin lähettyvillä.


Midsommarvädret ser tillsvidare lovande ut.

Men om man tänker på statistiken på vissa livsområden, så är ju inte en så fin midsommar att önska... Rattfylleri, roderfylleri, drunknanden och andra alkoholrelaterade olyckor ökar i ett vackert och varmt midsommarväder.

Jag har nog lite svårt att förstå att för att ha roligt behövs sprit, att utan alkohol kan det inte vara fest, att man vill fira sommarens finaste stunder i ett okontrollerat rus. Och då är jag inte ens absolutist själv.

Midsommar firar jag i mysiga tecken i Åbo i stadsomgivning eller i närheten av Uusikaupunki i lantmiljö.

Dagens bild

Chiliviljelmä 2 - Chili på kommande

Kampaajani antamat chilit kokivat itämisvaiheessaan pientä hoidon holtittomuutta. Ei riittänyt, että kerran päästin varovaiset alut kuivumaan, vaan tein sen vielä uudestaan. Ajattelin etteivät ne jaksa lähteä kasvamaan niin huonossa hoidossa, mutta sitkeää tekoa ovat näemmä. Kasvavat hitaasti ja harkiten, mutta ainakin kasvavat!


Jag fick chilifrön av min frissa på våren, han är en chilientusiast - förutom att han är en skicklig frisör. Mitt försök att få fröna att gro, var lite "våldsamma", jag lyckades torka de små försiktiga utväxterna i två omgångar och tvivlade starkt på att det skulle bli något av det hela... Det ser ändå idag ganska bra ut - visst växer de långsamt (men det är kanske normalt), men de växer!

Puukulliukko

Olen odottanut tapaavani hänet pitkään.

Vihdoin Herra J. vei minut mukaansa Kalantiin, mökille. Ja sain tavata "hänet". Hänestä olen kuullut jo kauan sitten, ja tapaamisesta on ollut puhetta, mutta jotenkin asia on aina lykkääntynyt - luovuin jo välillä melkein toivosta. Hän oli komeampi kuin kuvittelinkaan...

Oikeastaan se kesämökki on pienehkö maatalo peltojen keskellä. Herra J:n vanhemmat ovat innokkaita ja taitavia luomuviljelijöitä ja vaikka tonttia siinä peltojen keskellä ei ole suunnattoman paljon, he saavat omiin tarpeisiinsa reilusti tuotteita. Perunaa, sipulia, valkosipulia, selleriä, saksankirveliä, mansikoita, marjapensaita, raparperia ym. Kukkia on paljon, pioneja ja syreenejäkin - ne ovat aina olleet suosikkejani.

Viihdyin mainiosti, viikonloppu tuntui minilomalta - aivan kuin olisi ollut jossain hyvin kaukana. Syynä lienee erilaisuus. Kaupunkilainen tulee maalle ja kokee rauhan ja olemisen ihanuuden. Vaikka viljellyn luonnon keskellä olimmekin, on seudulla ilveksiä, kettuja, susia ja karhujakin. Ketun sain bongattua kun se jolkotteli pellon poikki saalis suussaan - sekin tuntui ihmeelliseltä, vaikka olen nähnyt ketun oman kaupunkiasuntoni ikkunasta myös...

Jag åt Fazers blå en dag

Det var inte gott...

Hur är det möjligt? Mjölkchoklad har ju varit min favorit. Fazers Blå den bästa varianten - slukad på ett huj... Vuxen ålder? Mer skolade smaklökar? Hälsosynvinklar? Ändrade vanor? Vad har hänt?

Choklad älskar jag fortfarande, men jag väljer fylligare, mindre fettkänsla, mer smak. Jag väljer mörk choklad idag - mörk, som i över 60% kakaohalt, hellst 70-75%. Det räcker inte bara med det, smaken på själva chokladen är också viktig, den ska vara rätt.

Vi hade en chokladbutik här i Åbo (jaja, vi har en annan fortfarande, men den har inte bra choklad). Suklainen hette den - jag vat inte vad som hände, men plötsligt stängde de och sedan tog det några månader förrän de tömde affären. Jag var ju stamkund, diskuterade med innehavaren om choklad, fann favoritpraliner, smakade på kvalitetschoklad av den mörkare sorten, var inne och handlade smått nästan varje vecka. Tyvärr lärde jag mig också att vara ännu mer kräsen med choklad, så nu står jag som ett frågetecken och undrar var jag ska få Amedei's eller Lauenstein's choklad...

Lite godbitar

Juu, ei kannata... | Näe, inte smart...

Olin mielestäni näppärä, fiksu ja ovela...

Kotona ei siis tällä hetkellä ole nettiyhteyttä, joten työaikaa - tai ylityöaikaa menee kun näprään blogia. Kirjoitin siis pari juttua koneella joka ei ole kytkettynä verkkoon. Ajattelin, että saan jutut myöhemmin kopioitua tänne blogiin. Ja sillä tavalla nopeutan tätä hommaa.

Höpsis, kirjoitin juuri yhden jutun uudelleen - koin sen helpommaksi kuin joka kirjaimen väliin tulevien kysymysmerkkien poistamisen valmiista, tekstinkäsittelyohjelmasta kopioidusta jutusta...


Tyckte jag var jättesmart...

Jag har inte nätförbindelse hemma för tillfället. Jag använder alltså arbetstid - eller "övertidsarbetstid" till att uppdatera min blogg. Försökte att vara smart, så jag skrev ett par inlägg hemma med tekstbehandlare och skulle bara kopiera dem hit i bloggen snabbt...

Hah! Skrev just ett av inläggen på nytt. Jag tyckte det gick snabbare än att ta bort frågetecknen som dök upp mellan varje bokstav...

Käytetään uudelleen

En ole "ekofriikki", en edes ajattele ekologisuutta kaikissa valinnoissani, saatan jopa unohtaa koko asian... En tunnustaudu myöskään hamsteriksi, en koe pakolliseksi kaikenlaisen materiaalin keräilyä enkä kulje kirppareilla ja kaupoissa ostamassa kaikenlaista kivaa varmuuden vuoksi.

Kuitenkin olematta mitenkään trendikäs tai ajassa kiinni, on vaikea heittää pois käyttökelpoista tavaraa, tai kankaanpalasia, lankoja, laudanpätkiä, kauniita papereita, pitsejä, nauhoja... Kaikesta voisi tehdä jotain kivaa, luoda uutta hauskaa, hyödyllistä ja tarpeellista.

Ongelmani on ajankäyttö. Kotona on kiva oleilla, lueskella ja haahuilla. Juoda teetä katsellen ikkunasta syreenejä... Ja niin kauan kun asuntoni on kesken ja listoja laittamatta, kaappia rakentamatta, hyllyä tekemättä ja ikkunanpuitteet korjaamatta omatuntoni kolkuttaa jos ryhdyn toteuttamaan vähemmän kiireellisiä kivoja projekteja.

Omatuntoni on kestänyt vähän lipsumista projektien priorisoinnissa - olen alkanut istuintyynyjen tekemisen puutarhatuoleihini. Vanhat käytöstä poistetut pöytäliinat ja täkki saavat uuden elämän.

................................................................................................................................

Ihailen kovasti muiden tahojen kierrätystuotteita. Vaatteita, sisustustuotteita... Erityisesti olen innostunut laukuista, joita muutama yritys tuottaa.

Harri Koskinen on suunnitellut vanhoista purjeista laukkusarjan, jota myy ainakin Artek ja SavetheC-nettikauppa. Laukut ovat raikkaita, yksinkertaisia ja näppärästi muotoiltuja. Vanhat purjeet ovat muutenkin lähellä sydäntäni, olenhan lapsuudessa viettänyt aikaani purjehdusmaailmassa. Suurin miinus SavetheC -kasseissa on niiden hinta. Tavallinen kaduntallaaja saattaa kokea että 275 e (hinta nettikaupasta) kassista on liikaa.

Vanhoja purjeita käyttävät hyväkseen myös Purjebagin pojat. Yksinkertaiset ja asialliset mallit, joissa hyödynnetään rennosti erilaisia käytettyjä purjeita. Hinnat ovat jo huomattavan ystävällisemmät kuin Koskisen mallistolla.

Saksalainen Freitag tekee laukkuja ja pientuotteita vanhoista rekkapeitteistä. Laukut ovat värikkäitä, ajattoman mallisia ja heidän nettikaupassaan on mahdollisuus suunnitella oma väritys tarjolla olevista peitteistä. Nämä kassit eivät myöskään ole mitään halpistavaraa, mutta kuuluvat ehdottomasti myös "tahtoo oman" -kategoriaan.