Pirunpelto

Tuo Runosmäen Pirunpelto, muutaman muun paikan ohessa, on minulle jonkunlainen mittari siitä missä maastopyöräilykuntoni menee. Eikä ole kysymys jaksamisesta, keuhkokapasiteetista tai lihaskunnosta - on kyse tasapainosta, tekniikasta ja koordinaatiosta...

Kävin ensimmäisenä maastopyöräilykesänäni (2007) kokeilemassa sitä 27.7. Silloin oli takana toukokuun alusta asti usein ja suurella innolla ajeltuja lenkkejä. Ajoin Pirunpellon yli toisella yrittämällä.

Sen jälkeen olen ollut siellä kokeilemassa ainoastaan kerran ennen tämän vuoden toukokuun 12. päivää. Se oli tämän kauden kolmas lenkki ja kaksi edeltävää kesää ovat olleet ns. remonttikesiä, eli liian vähän pyörän päällä metsässä.
Ensimmäiseksi huomasin kuinka iso se pirunpelto oikeasti on! En ole tiheämmän kasvillisuuden aikaan katsellut kunnolla ympärilleni ja ilmeisesti myös keskittynyt puhtaasti asiaan... Ylityspaikka on tietenkin sellainen vähän parempikulkuinen kohta, josta näkyy ajettava reitti. Päätin, että en lähde pois ennen kuin ylitän sen. Ensimmäinen yritys vei minut viimeiselle kivelle saakka, samoin kuin aika monta seuraavaakin. Sitten tarkistin vaihteen, hengityksen, keskittymisen - ja ajoin yli. Yesh! Ja yrityksiä alle kymmenen tähän talviruosteeseen.