Eräänä iltana kun herra J. tuli luokseni, hän pyysi minua istumaan tuolille silmät kiinni. Tein kuten hän toivoi ja huomasin, että hän asettuu kyykylleen eteeni. Siinä kohtaa mielikuvitus laukkasi salamannopeasti ja hiukan jännitti mitä on tulossa, olihan suhteemme vakavoituminen vasta aluillaan...
Herra J. kuitenkin otti villasukkani pois (asunnossani on viileää kylmänä vuodenaikana) ja pujotti jalkaani jotakin yhtä villaista. Sain avata silmäni ja jalassani oli kaunis pitsineulekoristeinen luonnonvalkoinen villasukka. Sain kuulla, että hänen nyt jo edesmennyt mummonsa on neulonut nämä sukat ja ohjeistanut herra J:n antamaan ne tyttöystävälle. Liikutuin ja ihailin sukkia - "juhlavillasukat", sanoin.
Tässä kohtaa herra J. kyseli sukkien koon sopivuudesta ja sitä mietittiin hetki, että onpas tosiaan nappiin mennyt sukkien koko...
Seuraavana päivänä soitin herra J:lle ja hehkutin (juuri asian hoksattuani), että sehän oli kuin Tuhkimosta! Sain kuulla, että näin se oli alkujaankin ajateltu...
Minulla on siis Tuhkimosukat!